Siinähän se kesä ja kisakausi sujahti ja olo on... haikea. On se kumma, miten kovasti moinen harrastaminen voi viedä mukanaan, eikä pelkästään sen jännityksen ja tulosten takia, vaan ylipäätään se kisameininki ja yhteisöllisyys. Monen monta uutta asiaa tuli opittua, monen monta ihmistä ja koiruutta tuli kauden aikana tavattua ja toivottavasti viimeistään ensi kesä mennään samoissa merkeissä.

Pidemmittä puheitta, tulosraporttia:

 

Hyvinkää, 19.9.2010

Reino starttasi elämänsä toisissa ratakisoissa ja tällä kertaa matkana oli 350m.  Ryhmässä oli yhteensä viisi koiraa ja seassa monta kovaa juoksijaa. Kisapäivä oli hieman sateinen, mutta kisat sujuivat kuitenkin ongelmitta... meidän lähtöömme asti. Reino pinkoi hienosti juoksijakolmikon peesissä, mutta maalisuoralle tultaessa tuli päivän ainoa vieherikko ja viehe hiipui hieman ennen maaliviivaa. Tästä syystä lähdöstämme ei saatu aikaa, joten jäi arvoitukseksi, olisiko ensimmäinen serti voinut tulla jo tässä kisassa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä poika oikeasti meni huimaa vauhtia näyttelylinjaiseksi ja moni harrastaja epäilikin, että kyllä sieltä mahdollisesti olisi se kv-aika irronnutkin, mikäli vaan lähtö olisi ollut onnistunut.

 

Tuomarinkartano 26.9.2010

Tuomarinkartanolla kisattiin meidä poikien kauden viimeiset maastokisat. Mitään huipputuloksia ei juostu, mutta mukavan tasaisesti molemmat pojat pinkoivat. Viljon pisteet eivät ihan riittäneet finaaliin asti ja Reinokin sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Irene Vinha ja Antti Ruotsalo napsivat taas kisaajien iloksi muutamia kuvia pellolta :)

 

Tuomarinkartano 2.10.2010

Kauden päätöskisat kisattiin radalla Reinon kanssa. Tällä kertaa olin ilmottanut Reinon sekä 350m sijoituslähtöön, että 280m erikoislähtöön koirille, jotka olivat jo startanneet radalla, mutta jotka eivät olleet vielä saavuttaneet kv-aikaa. Pidemmän matkan sijoituslähdössä Reinolla oli kisakavereinaan vain kaksi koiraa ja lähtö oli kivan tasainen. Maaliin poika saapui toisena ajalla 24.45s, eli kv-aika jäi taas hyvin pienestä kiinni (24.20s).

Toinen lähtö juostiin riittävän ajan päästä, jotta kisaajat olivat ehtineet jo palautua ensimmäisestä suorituksestaan. "Etanalähdössä" Reinolla oli taas kisakumppaninaan vain kaksi koiraa ja lähtö oli suorastaan kutkuttavan jännittävä! Jewgenistajan Puuha-Pirkko johti Reinoa puolen koiran mitalla lähes koko matkan, kunnes viimeisellä suoralla Reino rykäisi kilpakumppanistaan ohi tullen maaliin ykkösenä ja millä ajalla: 19.15s, kv-aika ja SERT! En ollut uskoa korviani, kun kuulin tuloksen. Huippua, että puhtaasti näyttelylinjainenkin koira voi pinkoa samoja aikoja, kuin nopeuteen jalostetut ratarassit. Tokihan Tuomarinkartanon nurmipohjainen rata on nopeampi koiran juosta, kuin esimerkiksi Tampereen raskas hiekka. Mutta mitä siitä, me suositaan jatkossakin kartanon kisoja! :D

 

Jaakko Stenroos nappasi Reinonkin etanalähdöstä muutaman kuvan. Kuvat on napattu juuri takakaarteessa ja hetkeä myöhemmin Repe jo pinkaisikin ohi kaveristaan, joka muuten juoksi myös ensimmäisen sertinsä! :)

Poistuessani radalta jäähyttelemään Reinoa tajusin, mitä juuri oli tapahtunut. Reinon lähtö oli päivän erikoislähtöjen viimeinen, mikä tarkoittaisi sitä, että Reino oli mennyt voittamaan koko erikoislähdön ja se saisi vuoden etana -tittelin! Eikä meillä muuten enää ensi vuonna ole asiaa tuohon erikoislähtöön, tästä edespäin juostaan vaan kovien koirien seassa ja yritetään pärjätä niillä avuilla, mitä pojalle on suotu :) Tuo koira on kyllä niin luotu juoksemaan... On ihanaa katsoa, miten suurta nautintoa se voikaan siitä saada, oltiin sitten pellolla, hiekkakuopalla, metsässä tai kisatilanteessa.

 

Kyllä meinasi itku päästä kisapaikalla, kun monet tulivat tsemppaamaan ja onnittelemaan. Koira, joka tuli meille sattumalta ja rapakunnossa, oli nyt vuotta myöhemmin elämänsä terässä ja takoi huipputuloksia, kyllä siinä sai salaa olla itseensäkin tyytyväinen :) Ja koko päivän kruunasi vielä palkintojen jako ja huiput palkinnot! Kennel Jewgenistajan Anne oli lahjoittanut etanalähdön koirille palkintoja, joista Reino nappasi sen halutuimman: Uni-Lullan :D

Kiitokset Antille hetken ikuistamisesta.

 

Tuo kuuluista Lulla pääsi jo samana iltana tiukkaan testiin, kun Viljo testasi sitä uutena petinään. Itse voittajaahan peti ei vielä tähän päiväänkään mennessä ole tarpeeksi kiinnostanut, että se sen syvyyksiin olisi kaivautunut. Meidän perheessä Viljo on Reinoa suurempi luolamies :D Tosin saa nähdä, haluaako Reino lunastaa palkintonsa viimeistään kovimpaan pakkasaikaan...

 

Ja mistä sain kimmokkeen päivittää blogiani juuri tänään, enkä vasta kuukausien päästä? Tänään julkistettiin vuoden 2010 Suomi-cup listaus ja molemmat pojat löytyivät sieltä! Reino upeasti sijalta 2. ja Viljo sijalta 11. Kisaan kutsutaan kahdeksan parasta koiraa (plus viisi varalle), mutta koska Viljo meni ja voitti tänä kesänä SVKL:n maastomestaruuden, sekin kutsutaan automaattisesti noihin karkeloihin. Hieno tunne, nimittäin tämä kesä meni vasta kisatouhuihin tutustuessa ja Reino starttasi yhteensä viidessä maastokisassa, Viljo puolestaan neljässä. Kun se kisakärpänen nyt kerta pääsi puremaan, niin ensi kesänä meidät toivottavasti tapaa vielä useammissa kisoissa. Allekirjoittanut nimittäin suunnittelee jo nyt kesän viikonloppuvapaitaan ja kesäloman ajankohtaansa :D