Parin viikon pakolliset lomat (lue: työttömyyskausi) alkaa olla lusittu ja ensi viikosta lähtien alkaa taas arki pyöriä sekä minulla, että koirilla. Uudet kuviot ja haasteet odottavat, mikä on tosin ihan mieltä virkistävää. Koko kesä on mennyt yhdessä hujauksessa ja tuntuu, ettei käteen meinannut jäädä mitään muuta kuin väsymys ja lopputili. 1½ viikon mittainen Suomi tour kuitenkin pelasti tilanteen ja nyt on ihan hyvä fiilis, mehän ehdittiinkin vielä vaikka mitä ja säätkin suosi!

 

Käväisimme koirien kanssa ensin pikareissulla Jyväskylässä, jossa sain vihdoin ja viimein hoidettua pois alta poikien virallisen mittauksen (joka on siis suoritettava ennen kuin maasto- tai ratakirjoja voi anoa). Ylikorkeitahan ne olivat molemmat, Viljo reippaasti 53,5cm mitallaan ja Reinokin ylitti rajan juuri ja juuri tuloksella 51,6cm. Tosin nuorimies joutuu vielä uusintamittaukseen kaksi vuotta täytettyään, nimittäin lihaksiston ja rakenteen kehittyessä aikuiseen kokoonsa koira saattaa vielä oikeasti kutistua En nyt kuitenkaan aseta mitään paineita asiasta, mulle korkeudella ei ole väliä, sitten kisaillaan yk-luokassa jos kisaillaan, kunhan koira nauttii. Mittauksen suorittivat Jyväskylässä viralliset mittamiehet (eli naiset) ja ennen tilaisuutta kävimme peltotreffeillä neljän ihanan tyttösen kanssa, pojat onneksi käyttäytyivät kuitenkin kuin herrasmiehet, mitä nyt varastivat tyttöjen pallot...

 

Jyväskylästä siirryimme kohti Hankasalmea ja mummolaa, jossa taas keho ja mieli saivat hetken levähtää. Koirat menivät omia menojaan ja minä istuin ystäväni kanssa talon terassille, avasin viinipullon ja nautin vielä kesän viimeisistä hetkistä lempipaikassani. Kunhan tavoite omasta autosta nyt syksymmällä vielä toteutuu, lisääntyvät mahdollisesti käynnit Hankasalmellakin (ja ylipäätään matkustelu). Kuinka voi ihminen ollakaan onnekas saadessaan nauttia maaseudun omasta rauhasta ja rantasaunasta

 

Keski-Suomi oli muutaman päivän jälkeen jo kuitenkin hylättävä ja matka jatkui kotikonnuille Villimiehenrantaan (Lpr), jossa viikon teemana olivat siskoni häät ja niiden valmistelu, joihin kuului mm. myös polttareiden vietto. Päivä oli onnistunut ja tuleva morsian yllättyi monestakin asiasta päivän aikana. Mm tästä herrasta

Viikko oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja huipentui tosiaan hääjuhlaan, jota vietettiin Saimaan rannalla, keskellä metsää ja omaa rauhaa. Hyvät kemut, no comments  

 

Paluu takaisin Tampereelle oli ensialkuun melko masentavaa. Viikko vilinässä ja hälinässä, läheisten ja ystävien ympäröimänä oli koko kesän kohokohta, kunnes totuus taas iski naamaan täällä vielä melko vieraantuntuisessa kaupungissa. No, minähän en kuitenkaan tunnetusti jää koskaan mutaan makaamaan vaan mentiin koirien kanssa taas harrastusmenoihin ja kotikin alkoi taas tuntua kodilta. Tämän kesän harrastustavoitekin saatiin viime tiistaina poikien kanssa täytettyä, sillä Reino juoksi viimeisen koejuoksunsa, jonka Viljo juoksi jo ennen lomaa. Maasto- ja ratakirjat ovat siis anomuksen lähettämistä vaille valmiit. Kaverini Tiia oli onneksi kameransa kanssa Kaupissa kuvaamassa, joten tässä muutamat palaset tiistailta. Reino siis punaisella manttelilla

 

Jaa niin! Pyörähdettiinhän me vielä maanantaina kolmikon kanssa elämäni ensimmäisessä match showssa ja kisaan osaa ottivat sekä Tinka, että Reino. Meillä on Repen kanssa ensimmäinen virallinen näyttely syyskuun 20. päivä ja ajattelin mätsärin olevan hyvää treeniä tulevaa koitosta varten. Yllättävän nätisti se siellä esiintyi ja käyttäytyikin, ollakseen vielä hyvin kokematon isoissa ihmis- ja koiravilinöissä. Palkintosijoja ei tällä kertaa kummallekaan herunut (mitä nekin tuomarit mistään tietää, hehe), mutta kivasti pärjäsivät kuitenkin viime metreille saakka. Karo onnistui ottamaan muutamat räpsytkin paikanpäältä.

Tiedättehän sanonnan, näyttää pitkää nenää... Tinkan mielestä kilpakaveri (etualalla) ansaitsi tämän ilmeen

 

Ja Reinon menoa