Tyylilleni uskollisena päivitän taas kuukausien tauon jälkeen ja kertarytinällä kaikki (muka) mielenkiintoiset  tapahtumat.

Poikien kanssa kesä jatkui kisojen merkeissä. Tampereella, PVK:n kisoissa Reino jäi neljänneksi, vaikka saikin samat pisteet kolmanneksi tulleen koiran kanssa. Ilmeisesti tuomarit joutuivat menemään osa-aluepisteisiin ja siinä kohtaa oli kaveri saanut meitä paremmat pisteet. Sinne siis meni yksi serti sivusuun, mutta mitäs noista, kisojahan tulee :)

Jyväskylän elokuisissa SMM-kisoissa pyörähdimme taas molempien kanssa ja siellä koettiin melkoinen yllätys! Viljo meni ja voitti luokkansa kaikki 14 (Reino mukaanlukien) muuta koiraa ja sai tittelin SVKLMM-2010 (Suomen Vinttikoiraliiton maastomestari). Mitään huippupisteitä se ei juossut, mutta eipä juossut tuona päivänä juuri kukaan muukaan whippeteistä. Hauskaa näissä kisoissa oli myöskin se, että pojat juoksivat finaaliradan parina. Olihan se tietysti jossain vaiheessa odotettavissakin, arvonta kun ei koskaan kerro tulostaan etukäteen ja pojat kisaavat samassa luokassa.

 

Kisatunnelmia Jyväskylästä Irene Vinhan ikuistamana:

Omistajan ilme varmaan kertoo kaiken fiiliksistä, hyvät oli muuten palkinnot!

Kuva: Farkkukerho

 

Reinon kanssa starttasimme 12.9. myös ensimmäistä kertaa ratakisoissa Tampereella. Pojan aikaa ei ollut aiemmin kellotettu, enkä yhtään osannut aavistaa, miten lujaa se pinkoisi. Tyytyväinen sai kuitenkin olla, 280m taittui aikaan 19.54s, KV-aikoja on siis ehkä mahdollista saavuttaa. Katsotaan miten meidän käy Hyvinkäällä ensi sunnuntaina, silloin tosin matkakin on pidempi. Jotenkin on sellainen kutina, että spirintin sijasta pidempi matka voi ollakin Reinon valtti, sillä kun kestävyyttä on ihan kivasti :)

Vähän uutta varustettakin on tullut tehtyä ja ostettua. Tajusin nimittäin tuossa kesällä, että Reino on majaillut meillä jo reilun vuoden, enkä ole ostanut sille ensimmäistäkään omaa pantaa! Eihän sitä nyt muiden vanhoissa voi tallustaa ja niinpä tilasin Martiolalta kivan kisapannan.

Ikävä todeta, mutta talvihan lähestyy. Reinolle ompelin jo keväällä fleecetakin ja Viljon omasta tuli liian iso, se pistettiin kiertoon. Kaivelin ompelukoneen piiiiitkän tauon jälkeen jälleen esiin ja yllätyin omista taidoistani. Ne eivät olleet lainkaan ruosteessa, vaan kiva takki syntyi yllättävän vaivattomasti. Liekö ne kantapään kautta opitut mokat ja pään seinäänhakkaamiset tehneet tehtävänsä... En tosin vieläkään ole saanut takista kunnollista kuvaa mallin haluttomuuden takia, mutta kyllä tästä kuvasta jotain hajua saa. Ralliruutua mestarille ;)

 

Ainiin! Olihan mulla kurjempiakin uutisia liittyen siihen yhteen peltiseen perheenjäseneen. Paskaromuläjä siis meni ja jätti mut elokuisilla helteillä motarille, tosta noin vaan. Oli kuulemma kannen tiivisteet pettäneet, mömmöt sekoittuneet ja sen seurauksena kone keitti kiinni ja remppa oli maksanut miljoonia. Pelti lähti siis autojen taivaaseen, romutustodistuksen pitäisi kotiutua ensi viikosta. Kurjan tempun teki, mutta eteenpäin sano mummo lumessa. Uutta romua odotellessa me vaan lepäillään, eikä matkata minnekään. Seuraavaa päivitystä odotellessa: