Sattuihan meille kuitenkin vielä jotain uutisoinnin arvoista ennen lomareissun alkua, joten pakkohan tämäkin on jakaa kaikkien lukijoiden kesken (tai ainakin omaksi ilokseni ).

 

Vietimme siis perjantai-iltaa isommalla vinttikoiraporukalla eräällä Pirkanmaalla sijaitsevalla hiekkamontulla, jossa niin monen monta kertaa olemme ennenkin käyneet. Hyvin harvoin tuolla tulee törmättyä muihin lenkkeilijöihin, mutta muutaman kerran ovat luonnon omat villieläimet päässeet yllättämään. Jokunen aika sitten Tinka the suuri metsästäjä nimittäin nappasi nuoren tuulihaukan ilmasta, mutta kaikkien onneksi lintu ei kuitenkaan vaurioitunut ja selvisimme säikähdyksellä. Tälläkin kertaa saimme kokea muutaman ylimääräisen sydämenlyönnin, kun kesken koirien leikin nenän edestä livahti nuori jänes! Vinttikoirille tyypilliseen tapaan kaikki 9 koiraa (Tinkalta meni pupu ohi suun, kun keskittyi myyränkolojen kaivuuseen...) lähtivät pupuparan perään. Suuremmaksi hämmästykseksi kuitenkin koitui se, että eräällä porukkamme jäsenistä, Tiialla, oli kamera hollilla juuri oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Koska ajavaa koiraa on ihan turha huudella tai komentaa, niin totta hitossa hetki on parempi käyttää johonkin hyödylliseen = kuvaamiseen.

Jänes otti komean loikan ja harhautti koiria, mutta vain hetken.

Takaa-ajo käynnissä. Numa-whippet saattoi tehdä pupun pyllystä tupon verran karvattoman.

Numa, Reino, Kafka, Viljo ja Rio pupun kintereillä

 

Vaikka tilanne näytti hurjalta, saimme lopuksi todeta että pupu veti kuitenkin pidemmän korren. Kadotettuamme näköyhteyden koiriin, aloivat ne pian valua yksitellen takaisin jahdista. Kukaan ei ollut verissäpäin tai kylläisen näköinen, ainoastaan kävely oli muuttunut kankeaksi ja läähätys oli hurja. Mitä ilmeisimmin jänes oli siis päässyt tekemään loikan tiehämpään pusikkoon karkoittaen koirat samalla kannoiltaan.

 

Reino, jonka kunnonkasvatus on vielä kesken, mutta jolla on melkeinpä eniten intoa, meni auttamatta maitohapoille jänesrasituksen jälkeen. Se kävellä jolkotteli hyvin väsyneen oloisena, eikä meinannut pysyä pystyssä raukka. Pienen vilvoittelun ja juomisen jälkeen tilanne kuitenkin korjaantui nopeasti.

 

Ennen pupukohtausta koirat touhusivat muuten ja Viljo ja Reino saivat Numasta uudet kaverin whippetleikkeihinsä (joita muut koirat eivät aina ehkä täysin ymmärtäneet). Tätä kaveria pitääkin jatkossa treffata useamminkin.

 

Numa myös reiluna kaverina opetti meidän Repelle hieman uimataitoa ja alun räpellyksen jälkeen, eli tämän:

 

näimme jo virtaviivaisempaa ja sulavampaa menoa

 

Tosin ihan kaikkeen Numakaan ei ollut suostuvainen. Nimittäin nuorten kukkopoikien on ihan turha tulla yrittämään onneaan Numan leikkikalujen suhteen

 

Meillä on muuten tänään ollut hyvin hiljaista porukkaa. Hyyyyyyyyvin hiljaista ja väsynyttä. Väkisin vein poikia vähän ulos päiväkävelylle, etteivät lihakset nyt ihan juntturaan vetäisi ja hierontakin tuli tarpeeseen nautinnollisista ilmeistä päätellen. Päivän helle on vihdoinkin jo laantumassa ja pääsemme pian valloittamaan itä-Tampereen kadut "hurjan" laumamme kanssa. Yökävelyt ne on kyllä parhaita.