Pitkääkin pidemmän tauon jälkeen saan taas aikaseksi päivittää laumamme kuulumisia  Puolustuspuheena hiljaiseloomme voisin kuitenkin mainita, että armas Fujitsu-Siemensini aloitti loppuvuodesta lakkoilun ja tuli loppulisesti tiensä päähän vuoden vaihteen jälkeen. Tästä syystä koneen ääressä roikkuminen on vähentynyt huomattavasti (mikä ei välttämättä ole huono asia).

Huomasin, että viimeisin kirjoitukseni on ilmestynyt syyskuussa, HUH! Täytyy varmaan käydä loppuvuoden ja talven kuulumiset pikakelauksella, ettei viestistä tulisi täyspitkää romaania.

 

Koiruuksia:

Talvi oli pitkänpitkä ja turhan kylmä. Pakkanen verotti lyhytturkkisia koiria ja kovimmat pakkaskelit vietimmekin sisällä vällyjen välissä. Aina kelien lauhduttua uskaltauduimme ulos ja nautimme päivistä, niinkuin ne olisivat viimeisiä, sillä seuraavana päivänä saattoi taas paukkua -15 asteen pakkasrajat. Tinkahan nyt kestää kylmempääkin keliä, mutta poikien treenaus jäi vähemmälle, sillä ne eivät hallitse vauhtiaan vapaana ja pakkasilma tekee hallaa keuhkoille, aivan kuten meillä ihmisilläkin. Juuri kun kelit alkoivat lauhtua pysyvämmin, meni Reino ja sairastui pahaan kennelyskään = taas lepoa nelisen viikkoa ja koko köörille. Kevään saapuessa pojat olivat pirteitä, mutta hyvin erinäköisiä viime syksyn kuntoon nähden. Pikkuhiljaa pääsimme tekemään pitempääkin lenkkiä metsäteillä ja lumien sulettua kokonaan pois alkoivat taas hiekkakuoppakelit, muutos normikunnon saavuttamiseen alkoi näkyä nopeasti.

Tapahtumat:

Molemmat pojat täyttivät vuosia menneen talven aikana, Viljo 3 ja Reino 2 :)

Reino muuten kävi talven/kevään aikana kahdessa eri näyttelyssä. Jyväskylän kv:sta haimme H:n, mutta Lappeenrannan pääsiäisnäyttely meni jo paremmin ja tuomari piti EH:n verran pojasta. Kompastuskivenämme on siis edelleen Repen (ja omistajan) jännittyneisyys ja tottumattomuus, mutta koko ajan parempaan päin ollaan menossa. Näyttelythän nyt eivät ole koskaan olleet se minun juttuni, mutta voihan se olla, että joskus tulevaisuudessa vielä kehässä pyörähdämmekin.

Käsityöt:

Jokusia takkeja syntyi talvipakkasille, osa kavereille ja osa omille otuksille. Osa on myös keskeneräisenä kaapissa, kun inspis koki inflaation :D Ehkä sitten syksymmällä taas. Paitsi että onhan sitä ennenkin kesähelteillä villasukkaa kudottu...

Ja viimein pääsemme nykyaikaan

Talvi on nyt viimein takana ja kesä saapuu (sateisen) kohisten. Viljo on siirtynyt sohvalta parvekkeen pedille aina aurinkoisina päivinä ja Tinka metsästää oman ruokansa luonnosta, aina kun vaan ehtii. Todistin eräskin päivä nimittäin käärmemäistä toimintaa, kun typy nieli lähes kokonaisena melko isokoisen jäniksenpoikasen... Kahukuvistani huolimatta en löytänyt aamulla sohvalta karvaista oksennuspalloa, vaan teräsvatsa näköjään sulattaa hyvin luonnon oman barffiruuankin :D

Alkavan kesän kohokohtina ovat olleet maastokisat, joissa olemme poikain kanssa jo pariin otteeseen ehtineet startata. Ensimmäisissä kisoissaan Kankaanpäässä Viljo sijoittui ylikorkeiden urosten kolmanneksi pistein 479p ja Reino saman sarjan toiseksi pistein 483p, ero luokan voittajaan oli vain 3p! Luotin aloittelijoiden tuuriin, kun lähdimme viime viikonloppuna kohti Hyvinkään maastokisoja, enkä turhia jännittänyt. Keli oli mitä kurjimmista kurjin ja päivä venyi niin pitkäksi, ettei finaalijuoksuja ehditty juosta lainkaan. Voitto ratkesi siis ainoastaan alkueräpisteillä, ja Reinon pisteet 254p toivat meille ensimmäisen sijan ja SERTin (19 pistettä eroa toiseksi tulleeseen)! Viljo tyytyi tällä erää olemaan neljäs pistein 226p. Ihan mieletön fiilis, sillä maastot ovat se laji, joista koirat näyttävät eniten nauttivan ja mielestäni esim. ratakisoihin verratuna laji on paljon mielenkiintoisempaa seuratakin. Nyt vaan koituu ongelmaksi, mihin nuo kaikki pokaalit ja ruusukkeet laittaisi :D

Muutamia kisakuvia Hyvinkään viikonlopulta, kuvat Irene Vinha:

Viljo lähtövalmiina

 

Reino lähdössä

Ja vielä pari Antti Ruotsalon nappaamaa kuvaa Reinosta

 

Kesälle/syksylle olisi tiedossa vielä jokuset kisat, joissa poikia tullaan näkemään. Mielummin ilmottaisin ne niin moniin kun mahdollista, mutta ikävä kyllä niinkin kurjat asiat kun työ ja rahanpuute ovat esteenä monena viikonloppuna. Sen lisäksi, että tänään katsastuksessa käynyt, uskollinen Escortimme ei läpäissyt syyniä... kostoksi vien sen huoltamolle, jossa sitä hiillostetaan ja hitsataan pohjasta niin paljon, että ensi kerralla ei ryttyile katsastuskonttorilla. Hah!