Talvi on mennyt omaa vauhtiaan ja päivä pitenee pitenemistään. JEEE! Kohta on siis kevät ja kesä ja kisakausi ja elämä saa taas uuden merkityksen, kun saa herätä aamuneljältä, ajaa monta tuntia, odotella, seistä pellon laidalla, laittaa koiran juoksemaan hyvällä mäihällä pari alle minuutin pätkää ja ei muuta kuin samaa tietä takaisin kotio yömyöhään :D

Talvinen elämä on sujunut viime vuotta mukavammin, noin niinkun kelien puolesta. Vaikka pakkanen onkin toisinaan paukkunut, on mukaan mahtunut paljon mahtavia lenkkikelejäkin. Koirilla on pysynyt kondiskin ihan kivana, mitä nyt muutama ikävämpi juttu on haitannut auvoisaa elämää. Ja mistähän johtuu, että nämä kaikki huonot jutut ovat osuneet Viljon kohdalle?

Ensin pieni haveri kopat päästä juostessa... Sinne meni pala korvaa

 

Onneksi haava oli siisti ja parani ihan ihmevauhtia, vaikkei potilaan sideviritykset päässä pysyneetkään.

Uusimpana löytönä on vajaan parin viikon aikana ilmestynyt patti alaleuassa. Aluksi kuvittelin sen tuleen hampaan kolahduksesta tai muusta poikien rymytessä, mutta kun patti ei lähtenytkään paranemaan, aloin tutkia sitä tarkemmin. Mitä ilmeisimmin kyseessä on hyvänlaatuinen ihokasvain (mahdollisesti histiosytooma), joita nuorille koirille saattaa ilmaantua. Seuraillaan pattia nyt vielä pari päivää ja jos siinä ei tapahdu mitään tai tapahtuu huonompaan suuntaan, täytyy suunnata lekurille.

 

Käytiin muuten poikien kanssa muutama viikko takaperin virallisessa silmäpeilauksessa ja puhdasta näytti molempien kohdalla! Itse tarkastus sujui Viljon kohdalla hyvin nopeasti ja vaivattomasti, Reinoa puolestaan epäilytti silmätipat, pimeä huone ja outo sörkkijä vehkeineen. Mirven avustuksella saatiin rimpulaiita kuitenkin pysymään sen verran paikoillaan, että silmät saatiin tutkittua.

Olen ajatellut tutkituttaa pojat muutenkin vielä tulevaisuudessa. Ainakin sydämet ja polvet tullaan tutkimaan, mahdollisesti myös kuvataan selät ja lonkat, varsinkin jos nukutukseen ilmaantuu muutakin tarvetta. Viljon veljeltä kuvattiin juuri lonkat ja melko yllättävänä tuloksena kuvat tulivat virallisesti c/a ja lisäksi koiralla on vinolantio. Vaikka kumpaakaan pojista ei tulla koskaan jalostukseen käyttämäänkään, niin mielestäni on tärkeää saada tietoa koirasta ja sen suvusta jatkoa ajatellen. Ja kummasti on nyt noita ikävämpiä terveystuloksia ilmaantunut, mitä enemmän whippettejäkin on käyty tutkituttamaan...

Ja pistetään loppuun kuvapläjäystä eiliseltä, kun päästiin ekaa kertaa kunnolla tänä talvena jäälle. Keli oli mitä mahtavin ja kameraakin jaksoin ulkoiluttaa piiiiitkän tauon jälkeen. Menohan näytti tältä:

Siinähän se kesä ja kisakausi sujahti ja olo on... haikea. On se kumma, miten kovasti moinen harrastaminen voi viedä mukanaan, eikä pelkästään sen jännityksen ja tulosten takia, vaan ylipäätään se kisameininki ja yhteisöllisyys. Monen monta uutta asiaa tuli opittua, monen monta ihmistä ja koiruutta tuli kauden aikana tavattua ja toivottavasti viimeistään ensi kesä mennään samoissa merkeissä.

Pidemmittä puheitta, tulosraporttia:

 

Hyvinkää, 19.9.2010

Reino starttasi elämänsä toisissa ratakisoissa ja tällä kertaa matkana oli 350m.  Ryhmässä oli yhteensä viisi koiraa ja seassa monta kovaa juoksijaa. Kisapäivä oli hieman sateinen, mutta kisat sujuivat kuitenkin ongelmitta... meidän lähtöömme asti. Reino pinkoi hienosti juoksijakolmikon peesissä, mutta maalisuoralle tultaessa tuli päivän ainoa vieherikko ja viehe hiipui hieman ennen maaliviivaa. Tästä syystä lähdöstämme ei saatu aikaa, joten jäi arvoitukseksi, olisiko ensimmäinen serti voinut tulla jo tässä kisassa. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, sillä poika oikeasti meni huimaa vauhtia näyttelylinjaiseksi ja moni harrastaja epäilikin, että kyllä sieltä mahdollisesti olisi se kv-aika irronnutkin, mikäli vaan lähtö olisi ollut onnistunut.

 

Tuomarinkartano 26.9.2010

Tuomarinkartanolla kisattiin meidä poikien kauden viimeiset maastokisat. Mitään huipputuloksia ei juostu, mutta mukavan tasaisesti molemmat pojat pinkoivat. Viljon pisteet eivät ihan riittäneet finaaliin asti ja Reinokin sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Irene Vinha ja Antti Ruotsalo napsivat taas kisaajien iloksi muutamia kuvia pellolta :)

 

Tuomarinkartano 2.10.2010

Kauden päätöskisat kisattiin radalla Reinon kanssa. Tällä kertaa olin ilmottanut Reinon sekä 350m sijoituslähtöön, että 280m erikoislähtöön koirille, jotka olivat jo startanneet radalla, mutta jotka eivät olleet vielä saavuttaneet kv-aikaa. Pidemmän matkan sijoituslähdössä Reinolla oli kisakavereinaan vain kaksi koiraa ja lähtö oli kivan tasainen. Maaliin poika saapui toisena ajalla 24.45s, eli kv-aika jäi taas hyvin pienestä kiinni (24.20s).

Toinen lähtö juostiin riittävän ajan päästä, jotta kisaajat olivat ehtineet jo palautua ensimmäisestä suorituksestaan. "Etanalähdössä" Reinolla oli taas kisakumppaninaan vain kaksi koiraa ja lähtö oli suorastaan kutkuttavan jännittävä! Jewgenistajan Puuha-Pirkko johti Reinoa puolen koiran mitalla lähes koko matkan, kunnes viimeisellä suoralla Reino rykäisi kilpakumppanistaan ohi tullen maaliin ykkösenä ja millä ajalla: 19.15s, kv-aika ja SERT! En ollut uskoa korviani, kun kuulin tuloksen. Huippua, että puhtaasti näyttelylinjainenkin koira voi pinkoa samoja aikoja, kuin nopeuteen jalostetut ratarassit. Tokihan Tuomarinkartanon nurmipohjainen rata on nopeampi koiran juosta, kuin esimerkiksi Tampereen raskas hiekka. Mutta mitä siitä, me suositaan jatkossakin kartanon kisoja! :D

 

Jaakko Stenroos nappasi Reinonkin etanalähdöstä muutaman kuvan. Kuvat on napattu juuri takakaarteessa ja hetkeä myöhemmin Repe jo pinkaisikin ohi kaveristaan, joka muuten juoksi myös ensimmäisen sertinsä! :)

Poistuessani radalta jäähyttelemään Reinoa tajusin, mitä juuri oli tapahtunut. Reinon lähtö oli päivän erikoislähtöjen viimeinen, mikä tarkoittaisi sitä, että Reino oli mennyt voittamaan koko erikoislähdön ja se saisi vuoden etana -tittelin! Eikä meillä muuten enää ensi vuonna ole asiaa tuohon erikoislähtöön, tästä edespäin juostaan vaan kovien koirien seassa ja yritetään pärjätä niillä avuilla, mitä pojalle on suotu :) Tuo koira on kyllä niin luotu juoksemaan... On ihanaa katsoa, miten suurta nautintoa se voikaan siitä saada, oltiin sitten pellolla, hiekkakuopalla, metsässä tai kisatilanteessa.

 

Kyllä meinasi itku päästä kisapaikalla, kun monet tulivat tsemppaamaan ja onnittelemaan. Koira, joka tuli meille sattumalta ja rapakunnossa, oli nyt vuotta myöhemmin elämänsä terässä ja takoi huipputuloksia, kyllä siinä sai salaa olla itseensäkin tyytyväinen :) Ja koko päivän kruunasi vielä palkintojen jako ja huiput palkinnot! Kennel Jewgenistajan Anne oli lahjoittanut etanalähdön koirille palkintoja, joista Reino nappasi sen halutuimman: Uni-Lullan :D

Kiitokset Antille hetken ikuistamisesta.

 

Tuo kuuluista Lulla pääsi jo samana iltana tiukkaan testiin, kun Viljo testasi sitä uutena petinään. Itse voittajaahan peti ei vielä tähän päiväänkään mennessä ole tarpeeksi kiinnostanut, että se sen syvyyksiin olisi kaivautunut. Meidän perheessä Viljo on Reinoa suurempi luolamies :D Tosin saa nähdä, haluaako Reino lunastaa palkintonsa viimeistään kovimpaan pakkasaikaan...

 

Ja mistä sain kimmokkeen päivittää blogiani juuri tänään, enkä vasta kuukausien päästä? Tänään julkistettiin vuoden 2010 Suomi-cup listaus ja molemmat pojat löytyivät sieltä! Reino upeasti sijalta 2. ja Viljo sijalta 11. Kisaan kutsutaan kahdeksan parasta koiraa (plus viisi varalle), mutta koska Viljo meni ja voitti tänä kesänä SVKL:n maastomestaruuden, sekin kutsutaan automaattisesti noihin karkeloihin. Hieno tunne, nimittäin tämä kesä meni vasta kisatouhuihin tutustuessa ja Reino starttasi yhteensä viidessä maastokisassa, Viljo puolestaan neljässä. Kun se kisakärpänen nyt kerta pääsi puremaan, niin ensi kesänä meidät toivottavasti tapaa vielä useammissa kisoissa. Allekirjoittanut nimittäin suunnittelee jo nyt kesän viikonloppuvapaitaan ja kesäloman ajankohtaansa :D

 

 

Tyylilleni uskollisena päivitän taas kuukausien tauon jälkeen ja kertarytinällä kaikki (muka) mielenkiintoiset  tapahtumat.

Poikien kanssa kesä jatkui kisojen merkeissä. Tampereella, PVK:n kisoissa Reino jäi neljänneksi, vaikka saikin samat pisteet kolmanneksi tulleen koiran kanssa. Ilmeisesti tuomarit joutuivat menemään osa-aluepisteisiin ja siinä kohtaa oli kaveri saanut meitä paremmat pisteet. Sinne siis meni yksi serti sivusuun, mutta mitäs noista, kisojahan tulee :)

Jyväskylän elokuisissa SMM-kisoissa pyörähdimme taas molempien kanssa ja siellä koettiin melkoinen yllätys! Viljo meni ja voitti luokkansa kaikki 14 (Reino mukaanlukien) muuta koiraa ja sai tittelin SVKLMM-2010 (Suomen Vinttikoiraliiton maastomestari). Mitään huippupisteitä se ei juossut, mutta eipä juossut tuona päivänä juuri kukaan muukaan whippeteistä. Hauskaa näissä kisoissa oli myöskin se, että pojat juoksivat finaaliradan parina. Olihan se tietysti jossain vaiheessa odotettavissakin, arvonta kun ei koskaan kerro tulostaan etukäteen ja pojat kisaavat samassa luokassa.

 

Kisatunnelmia Jyväskylästä Irene Vinhan ikuistamana:

Omistajan ilme varmaan kertoo kaiken fiiliksistä, hyvät oli muuten palkinnot!

Kuva: Farkkukerho

 

Reinon kanssa starttasimme 12.9. myös ensimmäistä kertaa ratakisoissa Tampereella. Pojan aikaa ei ollut aiemmin kellotettu, enkä yhtään osannut aavistaa, miten lujaa se pinkoisi. Tyytyväinen sai kuitenkin olla, 280m taittui aikaan 19.54s, KV-aikoja on siis ehkä mahdollista saavuttaa. Katsotaan miten meidän käy Hyvinkäällä ensi sunnuntaina, silloin tosin matkakin on pidempi. Jotenkin on sellainen kutina, että spirintin sijasta pidempi matka voi ollakin Reinon valtti, sillä kun kestävyyttä on ihan kivasti :)

Vähän uutta varustettakin on tullut tehtyä ja ostettua. Tajusin nimittäin tuossa kesällä, että Reino on majaillut meillä jo reilun vuoden, enkä ole ostanut sille ensimmäistäkään omaa pantaa! Eihän sitä nyt muiden vanhoissa voi tallustaa ja niinpä tilasin Martiolalta kivan kisapannan.

Ikävä todeta, mutta talvihan lähestyy. Reinolle ompelin jo keväällä fleecetakin ja Viljon omasta tuli liian iso, se pistettiin kiertoon. Kaivelin ompelukoneen piiiiitkän tauon jälkeen jälleen esiin ja yllätyin omista taidoistani. Ne eivät olleet lainkaan ruosteessa, vaan kiva takki syntyi yllättävän vaivattomasti. Liekö ne kantapään kautta opitut mokat ja pään seinäänhakkaamiset tehneet tehtävänsä... En tosin vieläkään ole saanut takista kunnollista kuvaa mallin haluttomuuden takia, mutta kyllä tästä kuvasta jotain hajua saa. Ralliruutua mestarille ;)

 

Ainiin! Olihan mulla kurjempiakin uutisia liittyen siihen yhteen peltiseen perheenjäseneen. Paskaromuläjä siis meni ja jätti mut elokuisilla helteillä motarille, tosta noin vaan. Oli kuulemma kannen tiivisteet pettäneet, mömmöt sekoittuneet ja sen seurauksena kone keitti kiinni ja remppa oli maksanut miljoonia. Pelti lähti siis autojen taivaaseen, romutustodistuksen pitäisi kotiutua ensi viikosta. Kurjan tempun teki, mutta eteenpäin sano mummo lumessa. Uutta romua odotellessa me vaan lepäillään, eikä matkata minnekään. Seuraavaa päivitystä odotellessa:

 

Niin se neitokin vanhenee, vaikkei uskoisi. Kunto on vielä kohdillaan ja tyttö painaa mukana ihan samalla tavalla kuin kolmekin vuotta sitten, toivottavasti jaksaa jatkaa samaan malliin vielä vuosia eteenpäin :)

 

Hyvää synttäriä siis Tinka :)

 

Kakkukestit

Pitkääkin pidemmän tauon jälkeen saan taas aikaseksi päivittää laumamme kuulumisia  Puolustuspuheena hiljaiseloomme voisin kuitenkin mainita, että armas Fujitsu-Siemensini aloitti loppuvuodesta lakkoilun ja tuli loppulisesti tiensä päähän vuoden vaihteen jälkeen. Tästä syystä koneen ääressä roikkuminen on vähentynyt huomattavasti (mikä ei välttämättä ole huono asia).

Huomasin, että viimeisin kirjoitukseni on ilmestynyt syyskuussa, HUH! Täytyy varmaan käydä loppuvuoden ja talven kuulumiset pikakelauksella, ettei viestistä tulisi täyspitkää romaania.

 

Koiruuksia:

Talvi oli pitkänpitkä ja turhan kylmä. Pakkanen verotti lyhytturkkisia koiria ja kovimmat pakkaskelit vietimmekin sisällä vällyjen välissä. Aina kelien lauhduttua uskaltauduimme ulos ja nautimme päivistä, niinkuin ne olisivat viimeisiä, sillä seuraavana päivänä saattoi taas paukkua -15 asteen pakkasrajat. Tinkahan nyt kestää kylmempääkin keliä, mutta poikien treenaus jäi vähemmälle, sillä ne eivät hallitse vauhtiaan vapaana ja pakkasilma tekee hallaa keuhkoille, aivan kuten meillä ihmisilläkin. Juuri kun kelit alkoivat lauhtua pysyvämmin, meni Reino ja sairastui pahaan kennelyskään = taas lepoa nelisen viikkoa ja koko köörille. Kevään saapuessa pojat olivat pirteitä, mutta hyvin erinäköisiä viime syksyn kuntoon nähden. Pikkuhiljaa pääsimme tekemään pitempääkin lenkkiä metsäteillä ja lumien sulettua kokonaan pois alkoivat taas hiekkakuoppakelit, muutos normikunnon saavuttamiseen alkoi näkyä nopeasti.

Tapahtumat:

Molemmat pojat täyttivät vuosia menneen talven aikana, Viljo 3 ja Reino 2 :)

Reino muuten kävi talven/kevään aikana kahdessa eri näyttelyssä. Jyväskylän kv:sta haimme H:n, mutta Lappeenrannan pääsiäisnäyttely meni jo paremmin ja tuomari piti EH:n verran pojasta. Kompastuskivenämme on siis edelleen Repen (ja omistajan) jännittyneisyys ja tottumattomuus, mutta koko ajan parempaan päin ollaan menossa. Näyttelythän nyt eivät ole koskaan olleet se minun juttuni, mutta voihan se olla, että joskus tulevaisuudessa vielä kehässä pyörähdämmekin.

Käsityöt:

Jokusia takkeja syntyi talvipakkasille, osa kavereille ja osa omille otuksille. Osa on myös keskeneräisenä kaapissa, kun inspis koki inflaation :D Ehkä sitten syksymmällä taas. Paitsi että onhan sitä ennenkin kesähelteillä villasukkaa kudottu...

Ja viimein pääsemme nykyaikaan

Talvi on nyt viimein takana ja kesä saapuu (sateisen) kohisten. Viljo on siirtynyt sohvalta parvekkeen pedille aina aurinkoisina päivinä ja Tinka metsästää oman ruokansa luonnosta, aina kun vaan ehtii. Todistin eräskin päivä nimittäin käärmemäistä toimintaa, kun typy nieli lähes kokonaisena melko isokoisen jäniksenpoikasen... Kahukuvistani huolimatta en löytänyt aamulla sohvalta karvaista oksennuspalloa, vaan teräsvatsa näköjään sulattaa hyvin luonnon oman barffiruuankin :D

Alkavan kesän kohokohtina ovat olleet maastokisat, joissa olemme poikain kanssa jo pariin otteeseen ehtineet startata. Ensimmäisissä kisoissaan Kankaanpäässä Viljo sijoittui ylikorkeiden urosten kolmanneksi pistein 479p ja Reino saman sarjan toiseksi pistein 483p, ero luokan voittajaan oli vain 3p! Luotin aloittelijoiden tuuriin, kun lähdimme viime viikonloppuna kohti Hyvinkään maastokisoja, enkä turhia jännittänyt. Keli oli mitä kurjimmista kurjin ja päivä venyi niin pitkäksi, ettei finaalijuoksuja ehditty juosta lainkaan. Voitto ratkesi siis ainoastaan alkueräpisteillä, ja Reinon pisteet 254p toivat meille ensimmäisen sijan ja SERTin (19 pistettä eroa toiseksi tulleeseen)! Viljo tyytyi tällä erää olemaan neljäs pistein 226p. Ihan mieletön fiilis, sillä maastot ovat se laji, joista koirat näyttävät eniten nauttivan ja mielestäni esim. ratakisoihin verratuna laji on paljon mielenkiintoisempaa seuratakin. Nyt vaan koituu ongelmaksi, mihin nuo kaikki pokaalit ja ruusukkeet laittaisi :D

Muutamia kisakuvia Hyvinkään viikonlopulta, kuvat Irene Vinha:

Viljo lähtövalmiina

 

Reino lähdössä

Ja vielä pari Antti Ruotsalon nappaamaa kuvaa Reinosta

 

Kesälle/syksylle olisi tiedossa vielä jokuset kisat, joissa poikia tullaan näkemään. Mielummin ilmottaisin ne niin moniin kun mahdollista, mutta ikävä kyllä niinkin kurjat asiat kun työ ja rahanpuute ovat esteenä monena viikonloppuna. Sen lisäksi, että tänään katsastuksessa käynyt, uskollinen Escortimme ei läpäissyt syyniä... kostoksi vien sen huoltamolle, jossa sitä hiillostetaan ja hitsataan pohjasta niin paljon, että ensi kerralla ei ryttyile katsastuskonttorilla. Hah!